Keskustelua
On Immigration Practices
in Finland
In response to the comment ”Recent Immigration
Practices in Finland” by doctoral student Kean-Jin Lim
in the Keskustelua section of Acatiimi 7/2014:
Thank you for raising the important question of
immigration procedures for work related immigration
to Finland. The University of Helsinki (later UH) and
its International Staff Services (later ISS) is constantly
trying to cooperate with the authorities and ensure
smooth immigration processes for all its researchers
and staff. The Aliens Act requires each employee working
in Finland to have a valid right to work and the
employer to check that validity. For researchers coming
from outside of the EU this usually means having a visa
or visa waiver for short-term work and a researcher’s
residence permit for longer working periods.
Migri, the Finnish immigration service, handles
the first applications and currently the police handles
applications for renewals of residence permits.
The application process for residence permits always
takes time and if a person applies for the first permit
or a renewal from within Finland, they need to visit a
local police station. Currently there indeed is a shortage
of appointments in the sense that the first available
appointments might be two months away from the
time of booking. Therefore a residence permit renewal
should be planned well in advance. By law, the university
or any other employee cannot allow an employee
to work if they do not have a valid right to work (Aliens
Act chapter 5, section 73).
This means that if an employee’s residence permit
expires and a new application has not been initiated
in time for the right to work to continue, the university
must ensure that the employee discontinues their
work for the time being. This includes discontinuing
salary payment, as paying a salary is one of the characteristics
of employment.
It is of course in both the employer’s and the
employee’s best interest that the work continues
uninterrupted. Research projects are often intensive
and even short breaks can jeopardize the outcome. All this underlines the importance of planning ahead, both
from the employer’s and employee’s perspective. The
University of Helsinki recognises that discontinuing
work can be very unpleasant and create challenges
both in the working and personal life of the employee.
Actual discontinuations of work and salary payments
are still rare occurrences and can be avoided with
planning. In order to avoid such situations, the HR and
Legal Affairs and international Staff Services of UH is
always happy to help in the planning of new or continued
employment as well as in the application procedures
for both visas and residence permits.
ISS is often in contact with the officials and relays
suggestions and comments on the processes directly
to the officials. UH is also part of several networks that
also have an interest in easing the process work related
immigration. The team follows all changes to the requirements
and processes and informs of them in the
university intranet and through other internal media.
The booking application for the police appointments
has recently been renewed and it now allows for more
flexible appointment booking, for instance by showing
available appointments in different police stations. In
the next years a new change to the procedure is expected
when Migri might start handling all applications,
including residence permit renewals. ISS will
also inform UH staff of the practical changes in time.
ISS encourages all foreign staff to contact them
well in advance so that the team may assist them best
in applying for a permit renewal and avoid any complications.
ISS is also happy to help with any problems related
to the procedure or other questions or concerns.
UH appreciates all its staff members and wants to make
ensure that everyone has the best setting and conditions
for work, foreign faculty and staff included.
We hope that foreign researchers and staff members
find our assistance useful and feel welcome to
contact us at any point during their stay at UH. We
also welcome any suggestions on the improvement of
our services. We are all part of the same team, working
towards becoming an even better international
university, for the best of Finnish and global society.
Kirsi Korhonen
International HR Specialist, International
Staff Services, University of Helsinki
Ketä nukkuvat
kannattavat?
Vaalit on käyty. Äänestysprosentti ratkaisi paljon.
Vaikka tutkimukset osoittavat, että matala prosenttilukema
suosii oikeistoa ja korkea lukema vasemmistoa
ja nousussa olevia protestipuolueita, ei
yksikään puoluejohtaja kehtaisi väittää, että koko
äänestämättä jättäneiden joukko olisi hänen puolueensa
kannattajia.
Toisin on yliopistolla. Aina, kun erilaissa kyselyissä
on saatu tuloksia, jotka kertovat selvän enemmistön
tyytymättömyydestä joihinkin ehdotuksiin
tai ratkaisuihin, vetoaa johtoporras siihen, että äänestykseen
osallistui vain pieni osa yliopistolaisista.
Näin kävi vuonna 2009, kun kaksi kertaa selvitettiin
professorien kannanottoja yliopistouudistuksen
eräisiin kohtiin kuten muun muassa dekaanien
ja laitosjohtajien vaalitapaan. Sama näyttää toistui,
kun uusimmassa kyselyssä jälleen yli ¾ professoreista
(ja myös muista yliopistoyhteisön jäsenistä)
vastusti dekaanien ja laitosjohtajien vaalitavan
muuttamista.
Kun professoreista yli puolet ei vastannut kyselyyn,
tulkitsee johtava kerros tulosta siten, että
loput ovat antaneet sille hiljaisen hyväksynnän.
Saman epä-älyllisen logiikan mukaan uudistusta
kannatettiin, jos sitä ei nimenomaisesti vastustettu
tiedekunnan tasolla, kun lausunnon antamiseen oli
saatu mahdollisuus.
Ovatko kriitikot yliedustettuina mielipiteensä
antaneiden joukossa? Voi olla, mutta sama koskee
uudistuksen aktiivisia kannattajia. Tämän vuoksi
realistisempi ja rehellisempi analyysi lähtee siitä,
että nukkuvien keskuudessa löytyy uudistuksen
kannattajia ja vastustajia osapuilleen samassa suhteessa
kuin aktiivistenkin keskuudessa. Oman tuntumani
mukaan nukkujien leirissä on kahdenlaisia
henkilöitä.
Yhtäältä niitä, jotka ovat syrjäytyneet tai vieraantuneet
hallinnon kuvioista niin perin pohjin, etteivät halua osallistua mihinkään hallintoon liittyvään.
Yliopistouudistus lisäsi tällaista asennoitumista
huomattavasti. Tästä viestivät muun muassa
työhyvinvointikyselyt. Jos tämä laaja joukko ilmaisisi
mielipiteensä, se olisi äärettömän kriittinen nykyiselle
johtamisjärjestelmälle.
Toiseen, pienempään ryhmään kuuluvat ovat
yksinkertaisesti välinpitämättömiä. Heille on saman
tekevää, miten asiat organisoidaan. Ryhmään
kuuluu myös sellaisia — erityisesti nuoria tutkijoita
— jotka pelkäävät mielipiteensä ilmaisemista. Johtajavaltaisessa
järjestelmässä työpaikan jatkuvuuteen
vaikuttavat suhteet johtajaan. Esiintyminen kriitikkona
voi olla vaarallista.
On surkeaa, miten vähiin kriittinen ja rationaalinen
keskustelu on kuihtunut maan johtavassa yliopistossa.
Keskustelua leimaa myös samanlainen
epäsymmetria, joka vaivasi yliopistouudistuskeskustelua.
Johtajien ei tarvitse esittää rationaalisia
perusteita uudistuksille. Heille riittää yleisen tason
tyhjä retoriikka. Jos ja kun uudistuksen pääperustelu
oli se itsestäänselvyys, että yliopiston pitää reagoida
ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin, jäi täysin
avoimeksi, mikä olisi oikea tapa. Vaihtoehdoista ei
ole puutetta.
Vastaavasti, kun toistetaan hienoa ajatusta ”parhaiden
rekrytoinnista” tarjotaan aina samoja keinoja
(johtajavaltaisuuden lisääminen, kelpoisuusvaatimusten
madaltaminen) miettimättä muita vaihtoehtoja.
Johdon tarjoamat vaihtoehdot menevät aina samaan suuntaan siitä riippumatta, mitä mieltä henkilöstö
on. Johtajavaltaisuuden kasvattamisen aiheuttamista
ongelmista vaietaan täysin.
Viimeisen vuoden tapahtumat ovat osoittaneet,
kuinka henkilöstön ja johdon välille on revennyt
valtaisa kuilu. Vielä lohduttomampaa on se, kuinka
vähän johto luottaa omaan henkilöstöönsä, ”tärkeimpään
voimavaraansa” kuten juhlapuheissa sanotaan.
Jukka Kekkonen
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori
Helsingin yliopisto
Taas ollaan
yliopistojen kimpussa
Viime aikoina eri tahoilla on osoitettu suurta harrastusta
yliopistolaitoksen uudelleen organisointiin,
vaikka vuoden 2010 yliopistolain aiheuttamien mullistusten
jäljiltä pöly ei ole vielä kunnolla laskeutunut.
Tyypillistä on, että poliitikot ja ministeriön virkamiehet
kiittelevät uutta lakia, mutta yliopistojen henkilökunta kokee sen epäonnistuneeksi.
Erityisesti talouselämän edustajat ovat esiintyneet
aktiivisesti yliopistojen "parantelussa", joskaan
asiantuntemuksesta ei heidän kohdallaan voikaan
puhua. Pikemminkin on kyse yksioikoisesta oman edun tavoittelusta. Talouselämän kellokkaat näkevät
yliopistoissa välineen taloudellisesta lamasta pääsemiseen
pitkällä tähtäyksellä.
Hyvä ajatus, mutta se ei tule onnistumaan heidän
resepteillään, jotka koostuvat supistuksista, lakkautuksista
ja jo nyt haitalliseksi havaitun tulosmittausrumban
jatkamisesta ja tehostamisesta. Yliopistoissa
eivät irtisanomiset tuota markkina-arvon nousua
kuten pörssiyhtiöissä. Yliopistoissa työ on paljon
pitkäjänteisempää kuin liikeyrityksissä.
Esitetyissä ehdotuksissa yliopistojen muutossuunnitelmiin
on kytketty myös ammattikorkeakoululaitos.
On tarjottu erilaisia yhteistyö- ja työnjakoideoita.
Yliopistojen kannalta ne vaikuttavat
yleensä epärealistisilta ottaen huomioon näiden
instituutioiden erilaiset tavoitteet ja tarkoitukset.
Teoria ja käytäntö ovat niissä liian etäällä toisistaan.
Lisäongelmana on huomattava laadullinen tasoero
instituutioiden välillä. Ehdotetun syvyinen yhteistyö
merkitsisikin yliopistojen kannalta selvää tason
laskua. Ammattikorkeakoulut voisivat tästä hyötyä,
mutta siis yliopistojen kustannuksella.
Näyttääkin siltä, että ehdotetun yhteistyön eräänä
motiivina olisi ainakin virkamiesten ja poliitikkojen
taholla epäonnistuneen ammattikorkeakouluprojektin
pönkittäminen ja tekohengitys. Niitä perustettiin
aivan liikaa, ja niiden taso on varsin heikko
sekä valmistumisprosentit alhaisia. Päättäjien on
vaikea tunnustaa virheitään, niiden korjaamisesta
puhumattakaan. Ammattikorkeakoululaitoksen
laadun kohottaminen omintakeisesti on vaikeaa, ei
vähiten poliittisesti. Helpompaa olisi ontuvan taluttaminen
yliopistojen avulla.
Uuden hallituksen tulisi torjua yliopistolaitoksen
heikentämiseen johtavat suunnitelmat, joita ajetaan
hyvältä kuulostavien yhteistyöhankkeiden savuverhon
suojissa. Ne ovat todellisuudessa kestämättömällä
pohjalla, sillä ne aiheuttaisivat korvaamattomia
vahinkoja maan tieteelliselle tutkimukselle ja
siihen perustuvalle opetukselle.
Pekka Pihlanto
professori emeritus, Turku
- Painetussa lehdessä sivu 43
|